”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” (Room. 1:16)
Lapsena pääsin isovanhempieni mukana kirkkoon. Kun vanhempani tulivat uskoon, koko perheeni alkoi käydä yhdessä kokouksissa. Aloin kuitenkin etsiä Jumalaa tosissani vasta 15-vuotiaana. Perheeni eli juuri silloin vaikeita ja haastavia aikoja. Kiitos Herralle, että Jeesus tuli elämääni ja muutti minun sydämeni. Siitä lähtien Hän on muuttanut minua yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi!
Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala Ps. 146:5
Joskus lähes toivon, ettei Thomas Jefferson olisi kirjannut maamme itsenäisyysjulistukseen ”onnen tavoittelua.”
Tietenkin hän oli oikeassa; Jumala on antanut meille ”oikeuden” ( tai ainakin vapauden) tavoitella onnea. Mutta ongelma on siinä, että miljoonat ihmiset ajattelevat, että onnen tavoittelu on heidän elämänsä tärkein tarkoitus ja että heidän täytyy tavoitella sitä kiihkeästi läpi elämänsä. Heidän etsintänsä tuottaa kuitenkin pelkkää pettymystä.
Onni on jonkin paljon suuremman asian sivutuote, ei päämäärä itsessään.
Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen (anna itsesi Hänen käsiinsä, päästä irti omasta otteestasi ja luota täysin Hänen otteeseensa), niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Apt 16:31
Tämän Paavali ja Silas kertoivat filippiläiselle vanginvartijalle, joka kysyi heiltä: ” Mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” Tätä pelastus tarkoittaa – antautumista Jumalalle, irrottautumista omasta otteestamme ja luottamista täysin Hänen otteeseensa. Jumala haluaa pitää meistä huolta. Hänen työnsä menestyy paljon paremmin, jos vältämme ongelmaa nimeltä riippumattomuus, joka on itse asiassa itseriittoisuutta.
”Abraham pani sen paikan nimeksi ’Herra näkee’. Siksi vielä tänäkin päivänä sanotaan: ’Vuorella, jolla Herra ilmestyy.’ ” (1 Moos. 22:14)
Suuri Jumala, Minä Olen, pitää meistä huolen. Jumalamme on Jahve Jireh, ’Herra joka näkee ja pitää huolta’. Hän ei kuitenkaan täytä tarpeitamme säälistä. Herramme haluaa pitää meistä huolta, jotta voisimme elää voitokasta elämää.
”Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta.” (Hepr. 3:12)
Raamattu kehottaa meitä uskovia olemaan varuillamme. Myös Jumalan omat voivat paaduttaa sydämensä ja nousta kapinaan Häntä vastaan. Se pahoittaa Isän mielen, sillä rakkaiden ystävien kapinointi satuttaa kaikkein eniten. Me kaikki olemme kuulleet tapauksista, että joku uskova veli tai sisar on luopunut uskostaan. Juuri siksi Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa meitä rohkaisemaan ”toisiamme joka päivä, niin kauan kuin sanotaan ’tänä päivänä’, ettei kukaan meistä synnin pettämänä paatuisi” (Hepr. 3:13).
”Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, joka on meille annettu. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon, jolla opettamisen lahja, opettakoon. Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon. Joka antaa, antakoon vilpittömästi. Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sitä iloiten.” (Room. 12:6-8)
Älä koskaan kadehdi muiden saamia armolahjoja tai heidän tekemäänsä hengellistä työtä. Toki voit ihailla heitä, saada innoitusta ja ottaa oppia heiltä, mutta älä koskaan vertaa itseäsi heihin.