Tiedän, millaista on, kun taivas on hiljaa eikä Jumalan ääntä kuulu. Olen kokenut täydellisen hämmennyksen ajanjaksoja, jolloin en ole tuntenut Jumalan johdatusta ja hiljainen tuulenhyminä takanani on vaiennut.
Joskus rinnallani ei ole ollut ainuttakaan ystävää, jolta olisin voinut saada kaipaamani neuvon sanan. Ne asiat, joiden kautta olin aiemmin kokenut johdatusta, eivät auttaneet, ja olin joutunut täydelliseen pimeyteen. En nähnyt tietä edessäni, ja tein virheen toisensa perään. Halusin sanoa: ”Voi, Jumala, mitä on tapahtunut? En tiedä, mihin suuntaan mennä.”
Kätkeekö Jumala todella kasvonsa niiltä, joita Hän rakastaa? Voisiko olla...
Kaikkialla Raamatussa suurimmat ilmestykset Jumalan hyvyydestä tulivat ihmisille silloin, kun heidän elämässään oli vaikeuksia, onnettomuutta, yksinäisyyttä ja vastoinkäymisiä Löydämme esimerkin Johanneksen elämästä. Kolmen vuoden ajan tämä opetuslapsi ”lepäsi Jeesuksen syliä vasten”. Se oli täydellisen levon, rauhan ja ilon aikaa, vailla vaikeuksia ja koetuksia. Tuona aikana Johannes sai vähän ilmestystietoa. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan Ihmisen Poikana... Milloin hän sai ilmestyksensä Kristuksen toisesta tulemuksesta kaikessa kirkkaudessaan?
Onko sinulla koskaan ollut vaikeuksia totella Jumalaa, koska todella halusit mennä eteenpäin ja tehdä jotakin omaasi? Jos niin, voin kehottaa sinua tutkimaan kutsuasi. Tee juuri se, mitä Jumala käskee sinun tehdä ja mene juuri sinne, minne hän johtaa sinua. Jos olet nyt siellä, olet rauhassa. Mutta jos et ole rauhassa, se voi johtua siitä, että et luota Herraan sillä tavalla kuin sinun pitäisi.
Ehkä Jumalan osoittamassa paikassa tekemäsi työt näyttävät sinusta nyt vähäpätöisiltä. Sinun mielestäsi ne eivät ole sellaisia joita sinun korkea kutsumuksesi edellyttäisi. Kun tyydyt siihen, mihin Jumala on lähettänyt sinut, saat runsaan siunauksen. Herra ”tuntee kokosi” ja hän ohjaa sinua, varjelee sinua ja siunaa sinua yli kaiken unelmasi. Tärkeätä on, että menet aina (tai jäät) aina sinne, mihin hän johdattaa sinua äärettömässä viisaudessaan. Valmistaudu vain käymään
”Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 3:14).
Jos meillä ei ole aitoa uskoa, Raamatun lukeminen synnyttää sitä. Jos meillä on hieman uskoa, me saamme sitä lisää samalla tavalla. Me emme hanki uskoa ensin ja liitä sitä sitten Raamatun lukemiseemme. Raamattu rohkaisee uskomaan: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta” (Room. 10:17). Monet niistä, jotka eivät usko, eivät lue Raamattua. He ovat sairaita, mutta jättävät lääkkeen tiiviisti suljettuna pulloon.
Epäilysten saattelemana vaeltaminen on kuin olisi...
Jeesus kutsuu meitä elämään, jossa emme murehdi huomisesta vaan uskomme koko tulevaisuutemme täysin Hänen käsiinsä: ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ … teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt.6:31-33). Jeesus ei tarkoita, ettei meidän pitäisi suunnitella tulevaisuuttamme. Mieltämme voivat kuitenkin lakkaamatta ahdistaa kaksi pientä sanaa: ’Entä jos?’ ”Entä jos talous romahtaa ja menetän työni? Entä jos menetän eläkesäästöni? Entä jos uskoni pettää koetuksessa?” Meillä kaikilla on tuhansia entä jos -huolenaiheita.
Jeesus keskeyttää hätäilymme ja sanoo:”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? … Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää … Jos siis...
Ja hänelle [Elialle] tuli tämä Herran sana: ”Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella” (1Kun.17:2-3).
Kun Elia ajatteli lähestyvää kuivuutta, tilanne näytti hänestä täysin toivottomalta. Jumalalla oli kuitenkin mielessään tarkka suunnitelma uskollisen palvelijansa pelastamiseksi. ”Lähde itään Jordanille. Sieltä löydät pienen sivujoen, jonka nimi on Kerit. Saat tuosta purosta kaiken tarvitsemasi juomaveden. Lisäksi lähetän korpit tuomaan sinulle joka päivä ruokaa.”
Olisiko yksikään ihminen voinut keksiä tällaista pelastussuunnitelmaa? Olisiko Elia osannut kuvitella, että hänet lähetettäisiin salaiselle purolle, josta hän saisi juomavettä, kun koko maa oli kuivuuden kourissa? Olisiko hän voinut arvata, että hänelle toisivat päivittäisen leipäannoksen ahnaat linnut, jotka yleensä söivät kaiken, mihin nokkansa upottivat?