Ja hänelle [Elialle] tuli tämä Herran sana: ”Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella” (1Kun.17:2-3).
Kun Elia ajatteli lähestyvää kuivuutta, tilanne näytti hänestä täysin toivottomalta. Jumalalla oli kuitenkin mielessään tarkka suunnitelma uskollisen palvelijansa pelastamiseksi. ”Lähde itään Jordanille. Sieltä löydät pienen sivujoen, jonka nimi on Kerit. Saat tuosta purosta kaiken tarvitsemasi juomaveden. Lisäksi lähetän korpit tuomaan sinulle joka päivä ruokaa.”
Olisiko yksikään ihminen voinut keksiä tällaista pelastussuunnitelmaa? Olisiko Elia osannut kuvitella, että hänet lähetettäisiin salaiselle purolle, josta hän saisi juomavettä, kun koko maa oli kuivuuden kourissa? Olisiko hän voinut arvata, että hänelle toisivat päivittäisen leipäannoksen ahnaat linnut, jotka yleensä söivät kaiken, mihin nokkansa upottivat?