”Miksi jumalaton pilkkaa sinua, Jumala, ja sanoo sydämessään, ettet sinä vaadi tilille?” (Ps. 10:13)
Kovasydämisyydellä on ikävät seuraukset. Tässä kuvattu mies oli malliesimerkki äärimmäisestä ylpeydestä. ”Ei Jumala vaadi minua tilille. Hän ei voi tehdä yhtään mitään. Ei minun tarvitse vastata Hänelle teoistani.”
Ylpeys saa suhteellisuudentajun katoamaan. ”Kyllä minä voin tehdä syntiä ilman mitään seurauksia.” Tällainen valhe on lähtöisin itse helvetistä. Jumala on selvästi sanonut vihaavansa syntiä. Raamattu sanoo, että synnin palkka on kuolema. Jeesus on kuitenkin armollinen ja antaa anteeksi kaikille, jotka kääntyvät Hänen puoleensa.
”Eräs samarialainen nainen tuli ammentamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ’Anna minulle juotavaa.’… Samarialainen nainen sanoi hänelle: ’Kuinka sinä, joka olet juutalainen, voit pyytää juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?’ Juutalaiset eivät nimittäin ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.” (Joh. 4:7,9)
Miksi samarialainen nainen tuli kaivolle yksin? Oliko hän kenties menossa jonnekin? Vai tekikö hän aina niin? Emme tiedä, sillä Raamattu ei kerro sitä. Tärkeintä oli kuitenkin se, että Jeesus oli juuri silloin kaivolla. Sitten Hän teki jotain yllättävää.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei välittänyt minusta. Niinpä minä annoin heidän mennä pois paatunein sydämin vaeltamaan omien neuvojensa mukaan.” (Ps. 81:12-13)
Oletko koskaan miettinyt, kannattaako sittenkään olla kuuliainen ja tehdä asiat Jumalan mielen mukaan? Lue psalmi 81 useaan kertaan, kunnes se jää mieleesi.
Psalmin mukaan kuuliaisuus, rakkaus ja palveleminen antavat suuren siunauksen. Se myös kertoo, kuinka ihmeellisesti Jumala varjelee meitä.
”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” (Room. 1:16)
Lapsena pääsin isovanhempieni mukana kirkkoon. Kun vanhempani tulivat uskoon, koko perheeni alkoi käydä yhdessä kokouksissa. Aloin kuitenkin etsiä Jumalaa tosissani vasta 15-vuotiaana. Perheeni eli juuri silloin vaikeita ja haastavia aikoja. Kiitos Herralle, että Jeesus tuli elämääni ja muutti minun sydämeni. Siitä lähtien Hän on muuttanut minua yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi!
Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala Ps. 146:5
Joskus lähes toivon, ettei Thomas Jefferson olisi kirjannut maamme itsenäisyysjulistukseen ”onnen tavoittelua.”
Tietenkin hän oli oikeassa; Jumala on antanut meille ”oikeuden” ( tai ainakin vapauden) tavoitella onnea. Mutta ongelma on siinä, että miljoonat ihmiset ajattelevat, että onnen tavoittelu on heidän elämänsä tärkein tarkoitus ja että heidän täytyy tavoitella sitä kiihkeästi läpi elämänsä. Heidän etsintänsä tuottaa kuitenkin pelkkää pettymystä.
Onni on jonkin paljon suuremman asian sivutuote, ei päämäärä itsessään.
Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen (anna itsesi Hänen käsiinsä, päästä irti omasta otteestasi ja luota täysin Hänen otteeseensa), niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Apt 16:31
Tämän Paavali ja Silas kertoivat filippiläiselle vanginvartijalle, joka kysyi heiltä: ” Mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” Tätä pelastus tarkoittaa – antautumista Jumalalle, irrottautumista omasta otteestamme ja luottamista täysin Hänen otteeseensa. Jumala haluaa pitää meistä huolta. Hänen työnsä menestyy paljon paremmin, jos vältämme ongelmaa nimeltä riippumattomuus, joka on itse asiassa itseriittoisuutta.