Kaikkialla Raamatussa suurimmat ilmestykset Jumalan hyvyydestä tulivat ihmisille silloin, kun heidän elämässään oli vaikeuksia, onnettomuutta, yksinäisyyttä ja vastoinkäymisiä. Löydämme esimerkin Johanneksen elämästä. Kolmen vuoden ajan tämä opetuslapsi ”lepäsi Jeesuksen syliä vasten”. Se oli täydellisen levon, rauhan ja ilon aikaa, vailla vaikeuksia ja koetuksia. Tuona aikana Johannes sai vähän ilmestystietoa. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan Ihmisen Poikana. Milloin hän sai ilmestyksensä Kristuksen toisesta tulemuksesta kaikessa kirkkaudessaan?

   Se tapahtui vasta, kun Johannes oli viety Efesoksesta kahleissa. Hänet karkotettiin Patmoksen saarelle, missä hänet tuomittiin raskaaseen pakkotyöhön. Hän oli eristyksissä, vailla uskovien yhteyttä ja perheen tai ystävien lohdutusta. Se oli täydellisen epätoivon aikaa, hänen elämänsä synkin hetki. Juuri silloin Johannes sai ilmestyksen Herrasta. Tuolla synkällä hetkellä Pyhän Hengen valo loisti Johannekselle, ja hän näki Jeesuksen aivan uudella tavalla. Hän kirjaimellisesti näki Kristuksen Jumalan Poikana.