Tiedän, millaista on, kun taivas on hiljaa eikä Jumalan ääntä kuulu. Olen kokenut täydellisen hämmennyksen ajanjaksoja, jolloin en ole tuntenut Jumalan johdatusta ja hiljainen tuulenhyminä takanani on vaiennut.

Joskus rinnallani ei ole ollut ainuttakaan ystävää, jolta olisin voinut saada kaipaamani neuvon sanan. Ne asiat, joiden kautta olin aiemmin kokenut johdatusta, eivät auttaneet, ja olin joutunut täydelliseen pimeyteen. En nähnyt tietä edessäni, ja tein virheen toisensa perään. Halusin sanoa: ”Voi, Jumala, mitä on tapahtunut? En tiedä, mihin suuntaan mennä.”

Kätkeekö Jumala todella kasvonsa niiltä, joita Hän rakastaa? Voisiko olla...