Piia Purra

Kirjoittaja: Jones

Piia on lähtöisin perheestä johon kuuluu hänen lisäksi pikkuveli ja vanhemmat. Hänen äiti on ollut uskossa niin kauan kuin Piia muistaa. ”Lapsuuteni oli hyvä ja onnellinen, asuimme omakotitalossa järven rannalla”, Jeesuksesta Piia kuuli jo pienenä tyttönä. Usein hän oli äidin mukana kokouksissa kuulemassa Jumalan sanaa. Pienestä lähtien hänelle ja veljelle tutuksi tulivat myös leirit ja helluntaiseurakunnan kerho, jota kylällä pidettiin.

Teini-iässä kaikki mahdolliset pahat asiat alkoivat kiinnostamaan. Piian mielestä hän oli aika hankala nuori omia vanhempiansa kohtaan. Aikuiseksi kasvaessa ”unohtui” raamattu, Jumalan sana ja kaikki hyvä mitä hänelle oli lapsena opetettu. ”Elin elämääni, kaikki tuntui olevan kunnossa, vaikka kaikenlaista oli sattunut ja tapahtunut. Kun nuorena sain ensimmäisen lapseni, koeteltiin siinä monet asiat. Kuitenkin lapsestani huolehdin niin kuin äidit tekevät”, Piia kertoo.

Kun Piian pappa muutti ajasta iäisyyteen, Piia koki Jeesuksen kutsuvan häntä puoleensa. Piian mieleen kuitenkin tuli aina ajatuksia "Kyllä sinä vielä ehdit tekemään ratkaisun" ja ”mitä muutkin sanoo jos sinä nyt tulet uskoon? entä avioliittosi? ystävät?”. Niinpä etsikkoaika hiljaa hiipui ja elämä jatkui entiseen malliin. Usein hänestä tuntui siltä, että baarittelu ja biletys, elämä ilman Jeesusta ei ole oikein. Hänestä myös tuntui, että ”en halua tälläista elämää”. Usein Piia tekikin päätöksen, että nyt oli viimeinen kerta. Aina kuitenkin tuli seuraava kerta lähteä rientoihin mukaan.

Kesällä 2012 tavallisen päivän aamuna Piia lähti töihin. Kaksi nuorinta lasta jäi kotiin mummun ja isompien serkkujen kanssa. Päivä ei kuitenkaan ollut tavallinen. Tämä päivä muutti kaiken perheen elämässä. ”Saimme tiedon että poikani oli joutunut liikenneonnettomuuteen ja menehtynyt pian sen jälkeen. Suuri suru ja itku valtasi kotimme, koin hirveää ahdistusta ja tuskaa oikein fyysistä kipua sydämessä”, Piia kertoo. Muutamia öitä kului unilääkkeiden voimalla. Yhtenä yönä Piia kuitenkin näki unessa pöydän, jossa oli raamattu auki kohdasta Joh 3:16. Muutaman tunnin sängyssä pyörittyään Piia meni olohuoneeseen etsimään vihkiraamattua. Sitä ei kukaan ollut lukenut tai edes ottanut hyllystä yli kymmeneen vuoteen.

Piia luki tuon raamatun kohdan ja ymmärsin sillä hetkellä, että hänenkin on uskottava ja tehtävä ratkaisu Jumalan puoleen, että saisin iankaikkisen elämän. ”Minulla oli kamala kuoleman pelko ja että menettäisin vielä muitakin perheestäni. Olin varma että itsekin kuolen ihan kohta.

Jeesus veti nyt niin voimakkaasti puoleensa, että muiden mielipiteillä ei ollut enää merkitystä. Halusin antaa elämäni Jeesuksen käsiin”, Piia kertoo. Piia on saanut kulkea uskon tietä nyt noin kaksi vuotta. ”Jeesus on pyyhkinyt kyyneleet, ja korjannut murtuneen mielen. Itse en olisi mitenkään jaksanut ja selvinnyt”, Piia kertoo onnellisena saamastaan avusta ja voimasta. ”Kiitos Jeesus tästä uudesta elämästä!”

Siirry takaisin