KRISTUKSEN MIELI

Paavali esitteli ensi kertaa Filippin kristityille totuuden ”Olkoon teillä Kristuksen mieli” (ks. Fil.2:19). Paavali kirjoitti heille tämän sanoman ollessaan vankina Roomassa. 

Vankisellistään käsin Paavali julisti, että hänellä oli Kristuksen mieli. Hän oli luopunut maineestaan tullakseen Jeesuksen palvelijaksi. Hän kirjoitti: ”Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on” (Fil.2:19).

Tämän sai aikaan Kristuksen mieli. Mieti asiaa: vaikka tämä paimen istui vankilassa, hän ei ajatellut omaa vaikeaa tilannettaan. Häntä kiinnosti ainoastaan lampaidensa hengellinen ja ruumiillinen hyvinvointi: ”Saan lohdutusta vain silloin, kun tiedän, että te voitte hyvin sekä hengellisesti että ruumiillisesti. Lähetän siksi Timoteuksen tarkastamaan vointinne puolestani.”

Paavali esittää sitten huolestuttavat sanat: ”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne” (Fil.2:20). Mikä surullinen toteamus! Paavalin tätä kirjoittaessa Rooman seurakunta jatkoi kasvuaan ja koki siunauksia. Rooman seurakunnassa oli selvästikin Herraa pelkääväisiä johtajia, mutta silti Paavali sanoi: ”Minulla ei ole ketään, jolla olisi Kristuksen mieli.” Mistä se johtui? ”Sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on” (Fil.2:21). Mitä ilmeisimmin Roomassa ei ollut ainuttakaan johtajaa, jolla olisi ollut palvelijan sydän, ei ketään, joka olisi antanut itsensä elävänä uhrina. Jokainen etsi omaa etuaan. Kellään ei ollut Kristuksen mieltä. Paavalilla ei ollut ketään, kenet hän olisi voinut lähettää Filippiin palvelemaan kaupungin uskovia.

Rukouksemme tulisi olla: ”Herra, en tahdo keskittyä vain itseeni maailmassa, joka on luisumassa kaaokseen. Anna minulle Sinun mielesi, Sinun ajattelutapasi ja Sinun huolenaiheesi. Tahdon saada palvelijan sydämen.” - DAVID WILKERSON