Aulis Pirttijärvi

Kirjoittaja: Jones

Uskonasiat tulivat tutuiksi lapsena, kun niistä kotona puhuttiin. Kävin pyhäkoulua, jota äitini ja tätini pitivät. Myös koulussa kerrottiin Jeesuksesta, Taivaasta ja kadotuksesta. Vuodet kuluivat, nuoruudessa tulivat tupakka ja viina mukaan kuvioihin. Kävimme kavereiden kanssa tanssipaikoilla ja kapakoissa. Viikot tein töitä ja viikonloput ryypättiin. Pikkuhiljaa juopottelin myös viikolla. Rukoilin usein ravintoloiden vessoissa, Jeesus auta, en halua elää tällaista elämää, mutta en ollut tosissani, koska sama meno jatkui.

Sitten tuli vuosi 1981 ja pitkä perjantai huhtikuun 17pv. Kotona oli kehotettu lapsena, kuuntelemaan hengellisiä ohjelmia ja Jumalanpalveluksia. Radiossa pappi julisti evankeliumia ja kuinka Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Tämän tunnin aikana tulin uskoon ja sain heittää kaikki syntikuormani Jeesuksen päälle. Viinan ja tupakan käyttö loppui välittömästi. Mutta kävi niin, että oli tullut ihmispelko, enkä tunnustanut uskoani, eikä minulla ollut uskovien yhteyttä ja vuosien mittaan ajauduin takaisin maailman teille.

Aika kului v.1999 jolloin Jumala alkoi muistuttamaan, etten ollutkaan sillä tiellä mihin olin joskus lähtenyt. Lopulta sain voiman ja uskallusta lähteä Kurjenkylän Helluntaiseurakunnan telttakokoukseen Vaskuulle. Tämän tilaisuuden päätyttyä tunsin kuinka olin päässyt takaisin Jeesuksen seuraan. Kuulun Virtain Vapaaseurakuntaan, jonne Jumala on minut monen rukouksen kautta johdattanut.

Minulla on myös monia uskonystäviä luterilaisessa -ja helluntaiseurakunnassa. Lopuksi voin todeta: Kiitos Jeesus että annoit syntini anteeksi ja vapahdit iankaikkiselta kadotukselta. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12)

Aulis Pirttijärvi

Siirry takaisin