Aina kun muistan teitä
Kirjoittaja: SR
”Minä kiitän Jumalaani niin usein kuin muistan teitä.” (Fil. 1:3)
Paavali oli vankilassa. Oli hyvin todennäköistä, että hän joutuisi kärsimään marttyyrikuoleman. Hän tunsi suuren joukon uskovia, joista osa oli evankeliumin julistajia. Jotkut heistä kuitenkin kadehtivat toisiaan sekä kiistelivät mitättömistä asioista ja siten aiheuttivat Paavalille jatkuvia murheita. Siitä huolimatta tämä Kristuksen apostoli kirjoitti kirjeen, joka oli täynnä iloa ja toivoa. Toivoisin, että minunkin viestini ja puheluni olisivat samanlaisia. Voisinpa olla aina yhtä iloinen ja innostava ystävieni seurassa, oli tilanteeni sitten mikä tahansa.
Eikö olisikin ihanaa, jos joku sanoisi sinulle: ”Minä kiitän Jumalaani niin usein kuin muistan teitä?” Miten rohkaiseva ja kaunis rakkaudenosoitus! Paavalin tapana ei ollut esittää tyhjiä kohteliaisuuksia, vaan hän todella tarkoitti sitä. Hän ei keskittynyt itseensä, vaan Herraan Jeesukseen sekä ihmisiin, joille hän saarnasi evankeliumia.
Tässä lyhyessä jakeessa on kaksi tärkeää asiaa pohdittavaksi. Ketä me ajattelemme? Kenestä me olemme kiitollisia? Meidän tulee unohtaa itsemme, kiinnittää huomiomme muihin ihmisiin ja kertoa heille hyvää sanomaa Jeesuksesta. Sellaisia ihmisiä Jumala haluaisi meidän olevan. Kirjoittaessani näitä sanoja, minä rukoilen sinun puolestasi. Haluan sinun tietävän, että minä kiitän Jumalaani sinusta.
***
Kiitos, Isä, ystävistäni sekä heidän rukouksistaan ja rohkaisustaan. Kiitos, että saan olla mukana heidän elämässään. Siunaa heitä kaikkia.
Kirjasta: Jeesuksen seurassa, Darlene Zschech KKJMK OY